Siinähän se meni.... Ei sille mitään mahda.. Harmittaa tietenki ku ite oikeesti rakastit, eikä toista oo kiinnostanu aikoihin... Mutta, ei kuollutta kannata elvyttää.(=
suomalainen musiikki on koskettavaa.
oon itkenyt monesti samalla, kun oon kuunnellut ja laulanut tiettyjä biisejä,
kaikenlisäks muistan niiden nimet helpommin.
välillä tuntuu, että elämä ei oo elämisen arvosta,
tai mä elämän arvonen, mutta silti
mä jatkan; väkisin.
vaikka koulu tuntuu hankalalta, hankala tutustua uusiin ihmisiin
vaikka elämä ei oo menny aikoihin putkeen,
ja on tehnyt mieli satuttaa itteeni
kuten muutkin on satuttanut mua,
nii oon ajatellu,
et miks en minäkin itteeni?
itsensä pelkääminen, ei se oo normaalia
ja oon huomannu, että mulla oikeesti on kaks persoonaa..
mutta niistä joskus toiste.
-HEDELMÄKONDOOMI aka ninnaEATworld-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti